Pieni on suurin!

Päiväkerho on käsite. Vuosikymmenien aikana jopa sadattuhannet suomalaiset lapset ovat käyneet kerhoa. Eväät, iloinen leikki ja Jumalan lähellä olo ovat lapsille tärkeitä kerhokokemuksia. Kaikki Suomen seurakunnat haastetaan juhlimaan 70-vuotiasta päiväkerhoa ja siitä laajentunutta kirkon varhaiskasvatusta – kukin omalla tavallaan.

Evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen päiväkerho aloitti toimintansa Turun tuomiokirkkoseurakunnassa syksyllä 1945. Aloitteen kerhosta teki äiti, joka toivoi virikkeellistä arkitoimintaa lapsille seurakunnassa. Kerho oli ensimmäinen arkisin kokoontuva kirkon varhaiskasvatuksen muoto Suomessa. Päiväkerho levisi nopeasti eri puolille Suomea ja vuosikymmenien aikana jopa sadattuhannet lapset eri puolilla Suomea ovat osallistuneet päiväkerhoon.

Päiväkerho on eräs kirkon kasvatustyön menestystarinoita. Samalla se on kansainvälinen menestystarina. Muissa luterilaisissa kirkoissa ei ole toimintaa, joka tänäkin päivänä tavoittaisi laajasti alle kouluikäisiä lapsia ja olisi pedagogisesti sekä sisällöllisesti laadukasta.

Kerhoissa on tärkeää sopivan kokoinen lapsiryhmä, säännöllinen kokoontumisrytmi, lapsen saama huomio, leikki ja yhteiset kokemukset. Se on onnistunut kasvatuksen muoto, jossa rakenne ja kasvatusajattelu tukevat pienen lapsen yksilöllistä kasvua ja tarpeita. Samalla kerho myös kannattelee perhettä kasvatustehtävässään ja mahdollistaa vanhemman työn tai arjen rutiinit.

Vuosien aikana päiväkerho on laajentunut monimuotoiseksi perheitä ja lapsia kokoavaksi kirkon varhaiskasvatukseksi, jota arvostetaan myös yhteiskunnassa. Nyt päiväkerhon rinnalla kukoistavat seurakuntien perhekerhot, muskarit, vauvakahvilat, ennaltaehkäisevä perhetyö ja uudet toiminnot. Niissäkin huomio kiinnittyy lapsen kokemuksiin ja kohtaamiseen. Keskeistä on myös vanhempien vertaistuki sekä lastenohjaajalta saatu ammattilaistuki.

Kirkon varhaiskasvatuksen laajentuminen on vaikuttanut myös lastenohjaajakoulutukseen ja lapsityönohjaajien koulutukseen, jotka ovat vuosikymmenien aikana vastanneet hienosti seurakuntien osaamistarpeeseen. Lopputuloksena voidaan nähdä vakiintuneet lastenohjaajan ja lapsityönohjaajien ammattikunnat, monipuoliset sisällöt ja toiminnan laatu, jota on edistänyt osaaminen ja pedagoginen johtaminen.

Päiväkerhoa ja kirkon monimuotoista varhaiskasvatusta juhlitaan kerhokaudella 2015-16 teemalla ”Pieni on suurin”. Jokainen seurakunta haastetaan juhlistamaan omaa varhaiskasvatustaan ja päiväkerholaisia syksyllä alkavan juhlavuoden aikana. Tärkeää on myös pitää paikallisesti esillä päiväkerhoa ja oman seurakunnan varhaiskasvatusta.

Juhlinnan toteutustapa on vapaa. Se voi olla esimerkiksi jätskijuhlat lapsille, vanhojen kerhokuvien valokuvanäyttely, leikkipuistojuhlat perheille, lastenohjaajien virkistyspäivä, pop-up-päiväkerho kauppakeskuksessa, eläköityneiden lastenohjaajien iltamat, julistekampanja neuvolassa tai seurakunnan varhaiskasvatuksen näkyvyys paikallislehdissä.

Nykyisiä ja entisiä päiväkerholaisia voi kutsua mikkelinpäivän 4.10.2015 perhemessuun, jonka toteutuksen tueksi tulee seurakunnille aineisto. Jukka Salminen on tehnyt juhlavuodelle lastenlaulun ja kaudella 2015-16 päiväkerhoon osallistuvia lapsia muistetaan kerhomaailmaan sijoittuvalla lastenkirjalla. Verkko- ja facebooksivuilta pienionsuurin.fi, löytyy juhlavuoden toteutusideoita ja kuulumisia.

Päiväkerhotyön pitkä perinne ja kehittäminen kertovat hienolla tavalla lasten merkityksestä kirkossa. Lapset ovat tärkeitä seurakuntalaisia ja lapsuus on juuri nyt tärkeä elämänvaihe, johon kannattaa panostaa. Pienet saavat olla suurimpia seurakunnassa.

Mirkka Torppa 
lapsityön johtaja
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä